Vuonna 2017 Kiinan tekstiiliteollisuus voitti monet epäsuotuisat sisäiset ja ulkoiset tekijät ja saavutti tasaisen kehityksen. Tehtävänä kehittää valmistavaa teollisuutta suuresta nopeudesta korkeaan laatuun tekstiiliteollisuus on tehnyt syvällisen analyysin saavutuksistaan, ominaisuuksistaan ja puutteistaan. Kiinan tekstiiliteollisuusliiton puheenjohtaja Sun Ruizhe korosti Kiinan tekstiililiiton työtä käsittelevässä konferenssissa 2017, että tekstiiliteollisuuden korkealaatuisen kehityksen toteuttamiseksi ja ulkoisen ympäristön ristiriitojen ratkaisemiseksi meidän tulee keskittyä "kolme epätasapainoa" ja "kolme riittämättömyyttä". Tämä tarkoittaa "epätasapainoista kysynnän ja tarjonnan rakennetta, epätasapainoista aluekehitystä, teollisuuden tulojen epätasapainoa" ja "tuotannon ja taloudellisen yhdentymisen riittämätöntä integraatiota, riittämätöntä ympäristörakentamista ja innovaatioiden riittämätöntä soveltamista".
Objektiivinen analyysi "epätasapainon" ongelmasta
Erityisesti kolme "epätasapainoa" heijastuu pääasiassa:
Ensinnäkin kysynnän ja tarjonnan rakenne on epätasapainossa. Kiina on ollut maailman suurin ulkomainen kuluttaja viisi vuotta peräkkäin. YK:n Maailman matkailujärjestön (UNWTO) tietojen mukaan kiinalaisten matkailijoiden kulutus oli 261 miljardia dollaria vuonna 2016, mikä on 12 % kasvua viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Kiinan sähköisen kaupankäynnin tutkimuskeskuksen tiedot osoittavat, että vuonna 2016 Kiinan rajat ylittävien verkkokauppojen käyttäjiä oli 42 miljoonaa, mikä on 82,6 % kasvua viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Kiinan asukkaiden kulutuksen lisääntyminen ulkomailla on suora seuraus kysynnän ja tarjonnan välisestä rakenteellisesta epätasapainosta.
Kysynnän ja tarjonnan välinen epätasapaino johtuu siitä, että tuotannontekijöiden tarjonta ei pysty vastaamaan tuotannon tarpeisiin eikä tuotetarjonta pysty vastaamaan kuluttajien kysyntään. Tehokkuusmarkkinoilla raaka-ainetarjontaan vaikuttaa mekanismipolitiikka, ja rakenteellinen ristiriita on edelleen selvä. Esimerkiksi puuvillan hintaero kotimaassa ja ulkomailla on suuri, ja kehruuyritysten kansainvälinen kilpailukyky heikkenee; puuvillan laatu ei ole korkea ja tehokas tarjonta on riittämätön, mikä ei pysty vastaamaan tekstiiliyritysten muutoksen ja parantamisen tarpeita. Resurssien allokoinnin tehokkuus rajoittaa alan kehitystä. Hyödykemarkkinoilla tuotteiden homogeenisuus on yleensä raskaampaa, joillakin toimialoilla on vaihe- ja rakenteellista ylikapasiteettia, kysynnän ja tarjonnan yhteensovittaminen on väärässä, suuri ja tehokas tarjontapula, vahva tuotantokapasiteetti ja innovaatiokyvyn puute korostuvat, ja lajikerakennetta, laadun laatua ja brändivaikutusta on edistettävä pikaisesti. Palvelun sopeutumiskykyä kulutuksen parantamiseen on vahvistettava.
Toiseksi aluekehitys on epätasapainoista. Resurssien jakautumisen, kilpailuedun muutoksen ja monivuotisen kehityksen muodostaman teollisen mallin välillä on epäsuhta. Alueellisen koordinoidun kehittämisstrategian edistämisen ja asiaankuuluvien politiikkojen ohjauksen ohjauksessa tekstiiliteollisuus siirtyy järjestykseen ja aluekehityskuilu on kaventunut, mutta epätasapainoisen aluekehityksen ja koordinoinnin kokonaismalli ei ole olennaisesti muuttunut.
Investoinnin näkökulmasta ~2016 vuonna 2012 itäisen alueen investoinnit kasvoivat 455 miljardista 621 miljoonasta yuanista 739 miljardiin 40 miljoonaan juaniin, kasvoi 62,20 %, keskialueen investointi kasvoi 262 miljardista 895 miljoonasta. yuania 414 miljardia 394 miljoonaa yuania ja kasvoi 57,63%, ja investointi läntisellä alueella nousi 60 miljardista 785 miljoonasta yuanista 130 miljardiin 441 miljoonaan yuaniin ja kasvoi 114,60%. Kokonaistuotannon arvosta itäisen alueen tekstiiliteollisuuden, vaatetusteollisuuden ja kemiankuituteollisuuden kokonaistuotannon arvo on kuitenkin yli 72 % koko maasta. Vuonna 2016 Kiinan tekstiililiiton määrittelemät 199 teollisuusklusteria edustivat 40 prosenttia teollisuuden kokonaistuloista. Niistä itäisen alueen osuus on 84 % klusterien kokonaismäärästä, kun taas keskialueen osuus on 11 %, kun taas läntisen alueen osuus on vain 5 %. Tämä alueellinen epätasapaino haittaa resurssien tehokasta kulkua ja käyttöä, rajoittaa alueellisten suhteellisten etujen kehittymistä ja rajoittaa teollisuuden kestävää kehitystä.
Kolmanneksi teollisuuden tulot ovat epätasapainossa. Viime vuosina, vaikka koko yhteiskunnan palkat ovat yleisesti nousseet, eri toimialojen teollisuuden työntekijöiden palkat ovat edelleen alhaisella tasolla. Vuosina 2015 ja 2016 valmistavan teollisuuden johtajien tulotaso oli alhaisempi kuin tiedonsiirron, ohjelmistojen ja tietotekniikan palvelualoilla. Tuloerosta tiedonsiirto-, ohjelmisto- ja tietotekniikan palvelualan henkilöstön tulot vuosina 2014-2016 ovat 2,15-kertaiset, 2,21-kertaiset ja 2,22-kertaiset teollisuuden työntekijöiden palkat, ja ero kasvaa. vähitellen. Pääomamarkkinoilla kolmen suuren tekstiili-, vaatetus- ja kemiankuitusektorin varojen tuottoaste on alhainen, ja toimialojen ja muiden toimialojen välillä on suuri kuilu heijastaen alan kannattavuuden puutetta. Nykytilanne, jossa omaisuuden tuotto on alhainen ja työnantajan palkkaus on alhainen, kuvastaa alan kannattavuuden ja talouden panoksen hajoamista. Alan suhteellinen heikompi asema yhteiskunnallisen voitonjaossa tekee korkealaatuisten resurssien kyvyttömyyttä kerääntyä tehokkaasti toimialalle, mikä rajoittaa alan muutosta ja uudistumista sekä pitkän aikavälin kehitystä.